Tilitoimistot tuntevat rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen velvoitteet koko ajan paremmin, mutta toimialan sisällä on edelleen paljon hajontaa. Sen huomaa työssään Etelä-Suomen aluehallintoviraston (AVI) ylitarkastaja Raisa Badiali. 

Kirjanpitäjät tekevät erittäin harvoin ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista. Se viittaa siihen, ettei riskejä tunnisteta riittävän hyvin.

“Rahanpesua voi tapahtua missä tahansa, eikä se ole kytketty vain mafiamiljooniin”, Badiali sanoo.

Miksi lakiin on tullut useita uusia velvoitteita?

Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä on päivittynyt viime vuosina paljon. Uusimpana siihen on kytketty esimerkiksi pakotelistojen ja jäädyttämispäätösten ajantasainen seuranta.

Badiali näkee kansallisen lainsäädäntökehityksen taustalla kaksi syytä: 

1) uusilla toimenpiteillä pystytään paljastamaan epäilyttäviä rahavirtoja ja terrorismin rahoitusta entistä tehokkaammin

2) rahanpesu on ilmiönä hyvin kansainvälinen, joten myös kansallisessa lainsäädännössä on huomioitava EU-direktiivit ja OECD-tason suositukset tarkasti.

Rahanpesua voi tapahtua missä tahansa, eikä se ole kytketty vain mafiamiljooniin

“Laissa on paljon asiakkaan tuntemiseen liittyviä säännöksiä. Tällä varmistetaan, että ilmoitusvelvollinen tietää, kenen kanssa asioi, millaisia riskienhallintakeinoja asiakkuuteen tulee soveltaa ja millaisia liiketoimia on pidettävä epäilyttävinä. Henkilöstön koulutuksesta säätämällä taas tavoitellaan sitä, että jokaisen ilmoitusvelvollisen palveluksessa olevat henkilöt osaavat soveltaa lakia käytännössä. Lain noudattamista tulisi myös valvoa yrityksissä sisäisesti”, Badiali antaa esimerkkejä lain merkityksestä.

Lue myös: Finanssialan omat näkemykset ja todellisuus rahanpesulain noudattamisessa eroavat kuin yö ja päivä

Tilitoimistot tekevät liian harvoin ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista

AVIn havaintojen mukaan laissa mainittu “ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta” aiheuttaa usein väärinkäsityksiä. Ilmoitusvelvolliset saattavat mieltää sen rikosilmoituksen kaltaiseksi, vaikka pelkkä epäilyksen herääminen riittää.

Badiali rohkaisee tilitoimistoja tekemään ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista nykyistä matalammalla kynnyksellä.

“Tilitoimistosektorilla on yli 2600 toimijaa. Vuonna 2022 he tekivät yhteensä 62 ilmoitusta. Kun huomioidaan verohallinnon havainnot harmaasta taloudesta ja poliisin tietoon tulleet talousrikosnimikkeet, voidaan tilitoimistojen tekemien ilmoitusten määrää pitää perustellusti liian vähäisenä”, hän perustelee.

“Toinen tätä havaintoa tukeva seikka on keskusrikospoliisilta saatu palaute. Ilmoituksia on todella vähän, mutta ne kaikki ovat relevantteja ja aiheellisia. Jos jokainen ilmoitus osoittautuu selkeäksi tapaukseksi, ei matalalla kynnyksellä ilmoittaminen vielä toteudu.”

Rahanpesulain velvoitteet muodostavat kokonaisuuden, jossa jokaisella osalla – asiakkaan tuntemisen prosesseilla, riskiarvioilla, pakotelistatarkastuksilla, sisäisillä koulutuksilla,  tehokkailla menettelytavoilla sekä ilmoitus- ja selonottovelvollisuudella – on tärkeä paikkansa. Jos yksikin osista jää vaille huomiota, epäilyttäviä liiketoimia on vaikeampi tunnistaa.

Riskiarviot kompastuskivenä

Tilitoimistojen kentän tunteva Badiali on huomannut toistuvan ongelman: “Useimmat kirjanpitoyritykset ovat tietoisia riskiarvion laatimisvelvoitteesta, mutta arvion sisällölliset vaatimukset ovat vieraita. Riskiarviota ei ole sovitettu omaan toimintaan.”

Rahanpesulain tarkoittamassa riskiarviossa yrityksen tulisi nimetä ja arvioida sen toimintaan liittyviä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä. Tilitoimistojen on riskiarviossaan arvioitava erityisesti sen omaan asiakaskuntaan ja näiden toimialoihin liittyviä riskejä. 

Tämä ei ole ainoastaan tilitoimistojen haaste. Toimiala kuin toimiala, riskiarvioissa on puutteita

Badiali on valvonut tilitoimistoja useiden vuosien ajan ja lukenut satoja riskiarvioita. Vastaan on tullut muun muassa useita omana esiteltyjä riskiarvioita, jotka kuitenkin lukiessa ovat osoittautuneet muista valvonnoista tutuiksi kopioiksi. Tällaisissa tapauksissa ymmärrys rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskeistä on yleensä heikkoa. Pahimmillaan ilmoitusvelvollinen ei ole tarkastuksella osannut nimetä ainoatakaan omaan toimintaansa liittyvää riskiä, tai kuvata oman riskiarvionsa sisältöä.

“Tämä ei ole ainoastaan tilitoimistojen haaste. Toimiala kuin toimiala, riskiarvioissa on puutteita. Olemme AVIssa aiemmin tarjonneet lain tulkintaan lähinnä kirjallista ohjeistusta, mutta tällä hetkellä tuotamme myös videomateriaalia”, Badiali kertoo.

Lue myös: Tilitoimistoilla haasteita noudattaa rahanpesulain vaatimuksia – Yksikään tarkastetuista toimistoista ei selvinnyt ilman huomautuksia

Joka toinen tarkastus johtaa seuraamusharkintaan

Valvova viranomainen voi koska tahansa tehdä pistotarkastuksen varmistaakseen, että ilmoitusvelvollisen toiminta on lain vaatimusten mukaista. Selvistä puutteista on seurannut ilmoitusvelvollisille jopa yli 10 000 euron maksuja. 

Tilitoimistolle määrättävä rikemaksu voi olla 1 000–100 000 euroa riippuen laiminlyönnin laadusta, laajuudesta ja kestosta. Vakavasta, toistuvasta tai järjestelmällisestä laiminlyönnistä määrättävä seuraamusmaksu voi olla enintään joko kaksi kertaa niin suuri kuin teolla tai laiminlyönnillä saavutettu hyöty tai miljoona euroa, sen mukaan kumpi on suurempi. 

Tarkastuksista noin puolet on johtanut seuraamusharkintaan, eli yrityksen puutteet ovat olleet vähäistä suurempia

Tarkastaja käy yhdessä ilmoitusvelvollisen – kuten tilitoimiston – kanssa läpi muun muassa:

• millaisia menetelmiä ja KYC-prosesseja yrityksellä on käytössään 
• miten yritys huolehtii siitä, että kaikki sen työntekijät tuntevat vastuunsa
• miten toimintaa dokumentoidaan ja tietoja säilytetään

“Tarkastuksista noin puolet on johtanut seuraamusharkintaan, eli yrityksen puutteet ovat olleet vähäistä suurempia”, Badiali kertoo. 

“Tämä ei toki anna suoraa yleiskuvaa suomalaisen tilitoimistokentän osaamisesta, sillä pyrimme tekemään tarkastuksia riskiperusteisesti. Valveutuneita yrityksiä on paljon, mutta enemmistön ulkopuolelta löytyy myös niitä, jotka eivät juurikaan tunne rahanpesulakia.” 

Yrityskauppa siirtää KYC-vastuun ostajalle

Eräs ajankohtainen, tarkastuksissa esiin nouseva teema ovat yrityskauppatilanteet. Viime vuosina useat pienet toimijat ovat sulautuneet isompien emoyritysten osaksi.

“Ostetun yrityksen asiakkaan tuntemista koskevat velvoitteet tulevat ostavan yrityksen vastuulle”, Badiali muistuttaa. 

“Se, että ostettu yritys on aikanaan suorittanut tietojen keräämisen puutteellisesti, ei vapauta ostavaa yritystä vastuusta. Kirjanpitoasiakkuudet jatkuvat yrityskaupan jälkeen yleensä muilta osin kuten ennenkin. Siksi vastuu asiakkaan tuntemisen prosesseista saattaa tulla yllätyksenä.”

Viranomaisen neuvot velvoitteiden noudattamiseen

Monessa tilitoimistossa asiat ovat Badialin mukaan jo hyvällä tolalla. Järjestäytyneellä toimialalla tieto kulkee muun muassa Taloushallintoliiton koulutusten kautta. Tilitoimistot ovatkin selvästi tietoisempia lain velvoitteista kuin esimerkiksi tavara- ja taidekauppiaat.

Parantamisen varaa riittää silti siinä, miten lain vaatimuksiin käytännössä vastataan. Miten huolehtia siitä, että prosessit ovat kunnossa nyt ja tulevaisuudessa?

Badialilla on takataskussaan kolme neuvoa ilmoitusvelvollisille:

1) Aloita tutustumalla ohjeistuksiin ja varmista, että velvoitteiden hoitaminen on asianmukaisella tasolla.

2) Kiinnitä henkilöstön koulutuksen lisäksi huomiota ohjeiden noudattamiseen ja sisäiseen valvontaan. Tämä on tärkeää varsinkin suuremmissa yrityksissä, joissa työntekijöitä on paljon.

3) Palaa säännöllisesti tarkistamaan, ovatko omat toimintamallisi yhä vaatimusten mukaisia ja onko riskiarvio ajan tasalla.

“Lain kokonaisuudesta ei voi irrottaa yhtäkään vähemmän tärkeää osaa. Kaikkien eri velvoitteiden huolellinen noudattaminen on se keino, jolla muodostetaan pitävä pohja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiselle ja paljastamiselle”, Badiali tiivistää.

Lue myös: Netvisor KYCin opas asiakkaan tuntemisen perusteista